Omassa ja perheen nuorten käytössä on tullut tutuksi FB (alias naamakirja), Mese, Irc-Calleria ja Word of Woarcraft (viimeisin lähinnä ”membu” -maksajan roolissa). Olen päässyt sisään nuorten maailmaan pyytämällä heitä oppaiksi ja avoimesti kertomalla, että sinne olen tulossa joka tapauksessa…
…kaikki kolme nuorta (14, 15, 17) on minulla mm. FB:ssä kaverina ja välillä ristiriitatilanteet on auenneet paremmin SOME välineen kautta kun naamaa näyttämällä (kun lapsi purkaa itseään ja haukkuu mutsin ”alimpaan h…, niin vastaan, että ”kyllä mäkin sua… rakastan!”).
Itse olen naamakirjaan kovasti mieltynyt sosiaalisena ihmisenä (kuitenkaan koukussa en VIELÄ koe olevani).
No, entäs sitten kouluttajana…
Olen käyttänyt erilaisia välineitä ohjauksessa jo ihan tilanteen pakostakin (Moodle, Skype, FB ja Mese). Mikä näistä luokitellaan virallisesti SOME-välineeksi (kukapa sen kertoo… määritelmiä on monia). Pakon välineiden käyttämiselle tekee työssäkäyvien aikuisten ohjaamisen tarve, joskus jopa ulkomaille.
Onko Moodle sosiaalista mediaa… jaa’a voidaanhan kaikkien SOME -välineeksi myöntämään Facebookiinkin luoda suljettuja ryhmiä (ja sehän ON sosiaalista mediaa… vai?!)
Olen perustanut ekan blogin kolme vuotta sitten, mutta niinhän siinä kävi, kuten aikanaan päiväkirjan kanssa… muutaman kommentin jälkeen homma kuivui kasaan. Toisen blogin kanssa kävi vielä ”kökömmin” kurssin jälkeen en ole ko. blogiin koskenutkaan. Olenkin ehdottomasti enemmän visuaalinen ja ”höpöttävä” ope, kuin kirjallisesti aktiivinen… jos tarpeeksi mielekäs aihe, siis se TARVE löytyy, niin uskon, että bloggailukin voisi onnistua.
Käyttänyt tai kokeillut olen mm. Flickr, Facebook, Doodle, YouTube, Blogger, Wikispaces, Slideshare, GoogleDocs, Google-kalenteri, GoogleMaps ja Twitter.
UGH, olen "puhunut".
Minä olen käyttänyt blogeja lähinnä päiväkirjamaisesti eli tehnyt muistiinpanoja siitä mitä jonkin asian oppimisen eri vaiheissa on tapahtunut. Se on ollut mielestäni ihan kiva juttu, vaikka joku jossain naureskeli ihmisille, jotka pitävät blogia vain itselleen. Minä ainakin olen kiinnostunut lukemastani ;>
VastaaPoistaMinäkin olen aloittanut pitämään perheelle omaa blogia, mutta alkuinnostuksen jälkeen se loppui aika lyhyeen. Mutta esimerkiksi joissain internetin vertaiskeskusteluryhmissä, minuakin kiinnostaa myös omat aiemmat kirjoitukseni;-)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin "kuoleminen" on hyvin yleistä. Keskeinen havainto onkin, että bloginpito vaatii aikaa - esimerkiksi koulubloginpidossa aikaa on raivattava erikseen joko oppitunneilta tai kalenterista, se ei hoidu "siinä sivussa" (kuten olen joskus itsekin erehtynyt luulemaan). :) On arvioitu, että ehkä vain kolmasosa blogosfäärin hengentuotteista olisi aktiivisia, siis sellaisia, että niitä ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti päivitetään.
VastaaPoistaViestintälukiossa lukiolaiset ovat luoneet blogin koko lukion ajaksi: http://viestintalukio.wordpress.com/2010/09/23/viestinnanopiskelijat-aloittivat-bloggaamisen/. Opintoblogin pitämisen tarkoitusta kuvaillaan näin: "Bloggaamisen tarkoituksena on tehdä koulutyötä ja oppimista näkyväksi niin opiskelijalle itselleen, opettajille kuin opiskelukavereille. Samalla on tavoitteena oppia julkaisemisen ja julkisen esiintymisen sääntöjä. Opiskelijat pitävät blogiaan koko lukion ajan. Blogeissa julkaistaan viestinnän kursseilla tehtyjä tuotoksia, ja lisäksi opiskelijat voivat tuottaa blogeihin itsenäisesti omaehtoista sisältöä."
Blogien opetuskäytöstä on tulossa asiaa tuonnempana, joten hienoa, että blogit herättävät jo tässä vaiheessa kiinnostusta. :)
Minäkin olen aloittanut blogin ja se on pikkuhiljaa jäänyt. Mutta jotenkin olen sinne kirjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti... Ja nyt olen luvannut (itselleni) parantaa tapani ja alkaa kirjoittelemaan sinne ihan säännöllisesti. Ei siinä auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa. Olen ajatellut kirjoittaa ihan "asiasta" eli voisin sitten suositella blogia opiskelijoillekin luettavaksi.
VastaaPoistaJa tuosta omassa käytöstä sosiaalinen media. Minulla on sen verran pienet lapset (vanhin täyttää kohta 10), että he eivät ole vielä FB:ssä tai IrcGalleriassa, minä kun en päästä heitä sinne. En ole päästänyt HabboHotelliinkaan, jossa ikäraja on 10. Mutta meidän 10 ja 9 -vuotiaat ovat löytäneet Panfun ja Club Pinqviinin (tai jotain sinne päin). Ja seikkailevat siellä ja kerjäävät minulta kultajäsenyyttä, jota en ole vielä heille luvannut...
Tässä linkit Tiinan mainitsemille foorumeille:
VastaaPoistahttp://www.panfu.fi
http://www.clubpenguin.com
Lisäsin kummankin muistiinpanoihimme, johon keräämme linkkejä jatkotyöstöä varten: http://outojasanoja.wikispaces.com!
Kovin on samanlaisia kokemuksia blogeista muillakin. Yksityiset blogini ovat kuivuneet kasaan ajan puutteen takia, mutta työn puolesta pidän tällä hetkellä kolmea.
VastaaPoistaKaksi niistä on suljetussa ympäristössä ja oppilaille suunnattu. Ylläpidän myös yhdelle ryhmälle blogia, ja kirjoitan julkista hankeblogia. oKmmenttien saaminen omaan blogiin on melko vaivalloista, mutta sehän se olisi, joka pitäisi sen pystyssä.