keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Lailan tämänhetkinen suhde sosiaaliseen mediaan..

Oma suhteeni sosiaaliseen mediaan ja sen välineisiin vaihtelee varovaisesta epäilystä suureen innostukseen. Innostukseni nousee sosiaalisen median antamista mahdollisuuksista yhteisölliseen tiedonmuodostukseen ja vertaiskommunikaatioon, sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen perustuvan oppimisen toteuttamiseen ja globaaleiden verkostojen luomiseen. Epäilyksiä herättää tiedon valtaisa määrä ja omat kykyni hahmottaa oleellista kaikesta saatavilla olevasta informaatiosta.
Oman työni kannalta ajankohtaista on miettiä, miten voisin edistää oppilaitokseni opettajien tutustumista sosiaalisen median mahdollisuuksiin omassa työssään. Koska en toimi suoraan opettajana, haluaisin ottaa käyttööni arkipäivän kehittämistyössä joitakin sosiaalisen median välineitä. Niitä tarvitsisin esimerkiksi monenlaisen tiedon välittämiseen, ideoiden keräämiseen ja jalostamiseen ja henkilöstön osallistumisen edistämiseen. Ottamalla erilaisia välineitä omaan käyttööni voisin antaa opettajille mahdollisuuden tutustua niihin ja näin madaltaa kynnystä opetuskäyttöön ottamiselle.
Koska itselleni asioiden lineaarinen hahmottaminen on vaikeaa, suhtaudun erittäin positiivisesti hyperteksteihin, mind mappeihin, videoihin ja muihin tiedon esittämistapoihin. Tiedän teoriassa suhteellisen paljon tällä hetkellä käytössä olevista avoimista välineistä, mutta käytännössä en ole taitava niiden käyttämisessä. Koska en ole ollut minkäänlaisilla ”tekniikkakursseilla”, ovat eri välineiden mahdollisuudet tulleet tutuksi yritys-erehdys- menetelmällä. Se onkin muuten hyvä menetelmä, mutta vaatii paljon aikaa ja sisua. Sisuahan kyllä löytyy, mutta aika ei aina tunnu riittävän eri välineiden opettelemiseen.  

4 kommenttia:

  1. Minullekin tämä aihe on työni puolesta kovin ajankohtainen. Lupauduin koulumme tvt-ryhmän vetäjäksi ja haluan innostaa muita opettajia löytämään keinoja kehittää omaa opetustaan ja viestintäänsä . Työ on kyllä haasteellinen, huh! Aikamoista vastustusta on ilmassa esimerkiksi Fronter-verkko-opetusalustan käyttöä kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Yritys/erehdys-menetelmä - vaikkain selkeällä ohjeistuksella - on näköjään minunkin menetelmäni oppia verkkoasioita. Kiteytit ajatuksen hyperteksteistä, miellekartoista ja videoista ytimekkäästi. Juuri tuollaisia linkkejä kaipaisin Some-maassa ja vielä mielellään niin, että ne olisivat lyhyitä ja että joku olisi todennut niiden olevan luotettavista lähteistä. t. PihlisTiira

    VastaaPoista
  3. Hei,
    minäkin olen kanssanne samaa mieltä. Arveluttaa vaan miten paljon vie, tai veisi aikaa etsiä kaikki itse ja ainakin peruskoulussa omalla ajalla.

    VastaaPoista
  4. Tuo on tottakin todempaa. Tietoa ja teknisiä mahdollisuuksia on niin paljon, että välillä olen kokenut todellista mediaähkyä. Sanakin sosiaalisesta mediasta voi välillä olla liikaa. Eikä kyse ole kuitenkaan siitä, että vastustaisin erilaisten välineitten käyttöä.

    Jotain kuitenkin vastustan, ja se on kaiken tekniikkavetoisuus. Aina mennään tekniikka edellä, eikä opettajille anneta mahdollisuutta pohtia, mitä kaikkea lisäarvoa some-maailma tuo niin omaan opettajuuteen ja ammatilliseen kasvuun, mitä se antaa oppilaille, ja ennen kaikkea, miten se auttaa omaa oppiainetta kukoistamaan.

    Fronterista Anu66:lle: se on mitä yksinkertaisin oppimisympäristö, jonka kautta yhteydenpito vanhempiin, oppilaiden oppimistulosten koonti ja näkyväksi tekeminen ym. onnistuu loistavasti. Itse emme siihen päätyneet tekniikan raskauden vuoksi (vaatii javaa, flashiä ym. ym. uusina versioina), mutta lähiopetuksen tukena se on mitä mainioin työväline.

    VastaaPoista